Työaikaa on hyvä käyttää blogin kirjoittamiseen kun kotona ei netti vielä toimi :)

Eilen nappasin otsalampun kaapista ja lähdin koirien ja pikkusiskon kanssa siihen lähimetsään lenkille. Samanmoisen lenkin kävelin sunnuntaina ihan päivänvalossa. Päästiin eräille omakotitaloille asti ja sitten se kummallisuus löytyi. Ihmisen hauta!! Herranjumala että säikähdin. Jotain käännyin taaksepäin katsomaan ja otsalampun valokeilaan osui hauta siellä hieman alempana, kuopan pohjalla.

No, ensimmäisenä tuli mieleen että joku oli jäänyt rinteen yllä menevällä junaradalla junan alle ja hänelle olisi tehty joku muistohommeli tuohon, mutta eihän se sellainen ollut. Katselin ristiä haudalla ja siinä olevaa laattaa että mitä siinä luki. Ammuttu. Rupesin jo miettimään että uskaltaakos siellä liikkuakaan jos joku heiluu aseen kanssa ja ampuu ihmisiä, mutta kun vuosilukua katselin niin tuskinpa hän siellä enää heiluu :) tämä henkilö oli ammuttu 27.4.1918.

Kaivoin puhelimen taskusta ja soitin isälleni ja kyselin että oliko mahdollisesti joku sota tuohon aikaan. Mie kun en kauhiasti näistä sotavuosista yms. tiedä mitään :) Kerroin iskälle henkilön nimen ja kuolinajan ja iskä sitten googletteli kyseisestä henkilöstä tietoja, ja kyllähän sieltä ihan mukavasti löytyi. Paikka jossa hauta oli ja me siis seisoimme oli sodan aikaan teloituspaikka. Ja se mistä tiedän että siihen on oikeasti haudattu ihminen, eikä se ole vain muistomerkki johtuu siitä, että netisssä kerrottiin että jos junarataa haluttaisiin leventää, pitäisi ensin selvittää, onko mahdollista siirtää hautaa ruumiin jäänteineen mihinkään muualle. No, onko siitä sitten kumminkaan enään mitään jäljellä näin monen vuoden jälkeen, sitä en tiedä. Hauta oli yksi niistä tosi harvoista mitkä ovat enään hautausmaan ulkopuolella, sillä monet niistä on siirretty hautausmaille.

Vielä sekin selvisi netistä että joku niissä lähitaloissa asuvista henkilöistä hoitaa hautaa. Siihen oli tämän talven aikana tuotu uusia kukkia, eikä ne ollut mitään tekokukkia vaan ihan oikeita. Tuo metsä on kuulemma suojelualuetta.

Heti alkoi kiehtomaan mennä syvemmälle metsään katsomaan löytyisikö sieltä lisää hautoja tms., mutta noin pimeällä jätin sitten kumminkin menemättä. Täytyy miettiä sitten viikonloppuna valoisan aikaan että jos lähtisi sinne liikuskelemaan.

Paikasta kyllä huomasi että oli joku sodanaikainen hommeli, sillä niin paljon siellä oli isoja kiviä, monttuja ja muutenkin vaikutti sellaiselta paikalta missä on ollut paljon piilopaikkoja yms.

 

Että sellainen lenkki meillä oli eilen. Nyt täytyisi viikonloppuna ottaa kamera mukaan lenkille ja kuvailla koiria pitkästä aikaa, kun kerta valosan aikaan ehtii lenkille, mutta näin viikolla kun on vasta neljän jälkeen kotona niin pimeää on jo siihen aikaan ettei ulkona mitään kuvia voi ottaa.