Aatelkaa, miut kaapattiin eilen pois äitin ja sisarusten luota. Mua vähän harmitti alkumatkasta kun lähdin näiden uusien ihmisten kanssa kuulemma uuteen kotiini. Kostin niille tekosensa ja kiljuin niin kovaa kun ääntä lähti, mutta kun ei ne mua takasinkaan vienyt, päädyin hiljenemään ja nukkumaan.

Matkalla me pysähdyttiin syömään. Tai siis noi ihmiset söi. Mulle ei kuulemma voinut pizzaa antaa kun oisin voinu pian oksentaa autoon - vaikken mä mitään sellasta ois tehny.

Täällä uudessa kodissa on tommonen isompi koira. Se on ehkä vähän samannäkönen kun mun äippä. Terkkuja vaan äipälle! Se muris mulle! Aatelkaa, se ei oikein tykänny musta. Miten se voi olla mahollista? Kattokaa vaikka, etkös tykkäiskin musta?


Mä oon vaan yrittäny imeä ton isomman tissiä, mutta siitä se ei tykkää sitten yhtään. Murisee ja lähtee karkuun. Mä yritän mielistelläkin sille mut mikään ei tehoo. Noh, enköhän mä keksi sillekin jonkun keinon millä sen lepyttää. Suostu se kumminkin mun kanssa tänään samaan kuvaan. Mä en ois suostunu pysymään paikallani, mutta kun mulle annettiin nami mitä järsin samalla, maltoin hetken pysyä paikallaan.



Yön nukuin eri huoneessa kun tää toinen koira jota muuten Chocoksi kutsutaan. Nukuin muutaman tunnin ihan kiltisti mut sit tuli taas ikävä kavereita. Kiljuin niin kovaa että varmaan naapuritkin heräs. Pääsin ulos ja sen jälkeen oli taas hyvä nukkua vähän aikaa kunnes taas kiljuin. Ja siitä seurasi samanlainen rumba kun aikaisemminkin yöllä.

Tänään mä oon käyny lenkillä. Nii-in, lenkillä vaikka oon näin pieni. Tosin sain sen verran helpotusta että sain matkustaa sylissä. Kakat kävin tekemässä maassa, mut muuten sain matkustaa sylissä kun näyttelin että en muka jaksais kävellä ;) Oli aika jänniä ääniä ilmassa. Ihme pärinää ja haukkumista kuului joka suunnalta. Niitä kyllä vähän pelkäsin. Mut uskalsin silti vähän poseerata.



Mutta ette arvaa mikä mun kaulassa roikku tänään! Ensinnäkin joudun pitämään pantaa kaulassa ja sit sellanen ihme piuha roikkuu kans kaulassa. Ihmiset sanoo sitä hihnaksi. Mä oon yrittäny purra sitä poikki, mut ei oo katkennu, eikä noi ihmiset oikein tykkää kun puren hihnaa. Ja se panta, se kutittaa kokoajan.


Ja tästä pääsinkin toiseen lempipuuhaani. Maton reunojen syömiseen. Ai että on mukavaa puuhaa. Mattoja on niin kiva repiä ja riuhtoa. Mutta yllätys,yllätys ihmiset ei tykkää siitäkään. Eikös näyäkin mukavalta hommalta, eikös?



(Ja näitten kuvien oton jälkeen mua käskettiin irrottamaan siitä matosta ja heitettiin mulle lelu mitä saan kuulemma järsiä niin paljon kun huvittaa)

Sit tänään tuo yks ihminen halus kokeille mitä tykkään "mottiksesta" .Tää ois sit kuulemma mun agilitylelu. Mitä tuo agility tarkottaa? Liikaa on tullut uusia sanoja näin pienellä koiralle. Ei mitenkään kaikkia sanoja voi ymmärtää. Ja tää on salaisuus, vaikkä mä ehkä ymmärrän mitä "ei" tarkottaa, esitän välillä sellasta että en muka tietäis mitä se meinaa.
Tässä kuva musta ja "agilitylelusta"


Mutta enempää en taia jaksaa nyt turista kun pitää mennä nukkumaan. Väsyttää niin kovin. Kun nukun mä näytän tältä