Ohhoh, johan tässä on melkein viikko kulunut edellisestä kirjoituksesta.

Ensinnäkin kiitos kaikille tukijoille!! Pikkuhiljaa saan sen koiran kuvan pois verkkokalvoiltani ja pari kertaa olen jopa uskaltanut kyseisen talon ohitse kävellä mistä se koira silloin viime sunnuntaina tuli. Ensimmäisen kerran kun talon ohi kävelin, tuli mieleen ne sanat mitkä sille huolestuneelle naiselle sanoin joka sisältä juoksi ja oli tulossa etsimään koiraansa. Tylsästi sanoin vain että "se jäi auton alle!". Siis hitto että rupes hävettämään kun tän asian muutama päivä sitten tajusin. Mutta mie laitan tän ihan paniikin piikkiin. Olin niin sekasin että kädet ja jalat täris ja kyyneleet valu silmistä. Mietin jo että pitäisikö miun mennä pyytämään anteeksi ja pahoitella sitä mitä tapahtui, mutta sitten mietin että onko se kumminkaan tarpeellista kun periaatteessa se ei miun vika ollut, ja kyseisiä ihmisiä en millään tavalla tunne.

Sitten hieman iloisempaa asiaa välillä, ettei blogista vallan surumielinen tule :)

Käytiin tiistaina treenaamassa Leenan ja shelttipoikien Mitjan ja Fedjan kanssa. Pojat oli ihan haltioissaan Anasta, ja Fedja, kröhöm, ihastui Anaan ehkä hieman liikaa ;) Choco tuntui taas olevan onnessaan kun pojat leikitti Anaa eikä Ana ollut kokoaikaa sen kimpussa. Choco nimittäin viiletti välillä toisella puolella kenttää ja jossain vaiheessa Mitjakin liittyi seuraan mukaan. Miun mielestä on niin ihanaa että Choco on löytänyt koirakavereita joille ei tarvitse murista ollenkaan. Koirat tulee niin hyvin toimeen keskenään, että en edes muista onko Choco kertaakaan murissut pojille. Ja viime viikko sitten kun oli oman seuran kisat ja käytiin Leenan ja koirien kanssa kävelemässä, meinasi Choco vallan innostua Mitjan ja Fedjan kanssa juoksemaan kilpaa, mikä on siis erittäin harvinaista :) helpottaahan tämä yhdessä kisoissa kiertelemistä kun koirat tulevat toimeen keskenään eikä aina tarvitse miettiä missä toisen pitää olla silloin kun toinen ottaa koirat esille.

Miulla oli siis molemmat koirat mukana ja Anan kanssa kokeiltiin keppejä ja puomia niin, että Ana oli hihnassa. Kepeillä Ana on jo todella vauhdikas, sillä kotoakin nuo kepit löytyy, ja ollaan muutamaan otteeseen käyty niitä vähän jo aikaisemminkin kokeilemassa. Tuntuu että itse en pysty peruuttamaan niin nopeasti että Anan perässä pysyisi. Niin, mie opetan Anallekin kepit niin että vedän kädellä ja itse peruutan, vaikka olisihan niitä keinoja monia muitakin, mutta tämä tuntuu itselle kaikista helpoimmalta.

Chocon kanssa treenit sujui mainiosti, vaikka Choco taisi yrittää kostaa miulle sitä että kehtasin Anan kanssa jotain tehdä.

Niin ja Ana on melkoinen kiljukaula. Laitoin sen autoon häkkiin niin että peräluukku oli auki, ja mikä meteli siitä syntyikään. Hää kilju niin kovaa kun ääntä lähti ja kun menin Anaa autosta hakemaan pois treenien päätyttyä, oli neiti ihan täpinöissään siellä ja tärisi kuin mikäkin agilityhullu :D Onkohan Ana siis synnynnäinen agiliitäjä, josko tämä olisikin periytyvää? ;)

Treenien jälkeen taas kaikki neljä koiraa juoksi kentällä vapaana silläaikaa kun myö kerättiin Leenan kanssa esteitä pois. Ja mitä tekee Ana? No kävelee puomia edestakaisin. Rupes jo pelottamaan että mitäs jos se tipahtaa sieltä ja satuttaa itsensä, mutta mitään ei onneksi päässyt käymään paitsi se, että alastulokontakteista ei ollut mitään tietoakaan!! (no okei, ei niitä kyllä ole treenattukaan ja eipä tuo nyt niin vakavaa ollut :D) Ja ylöskin mentiin hienosti niin että hypättiin melkein puolesta välistä sinne ylös. No lopuksi sitten otin ihan oikein sen alusta loppuun ja sen jälkeen korjattiin puomi pois kentältä.

Sitten hieman muuta koirien yhteiselosta.

Chocohan ei siis aluksi sietänyt Anaa yhtään, mutta nykyään ulkona siedetään jo suhteellisen hyvin, mutta sisällä ei saa tulla liian lähelle. Ulkona voidaan leikkiä myös hauskaa takaa-ajo-alistusleikkiä. Leikki menee siis niin että Choco ensin jahtaa Anaa ja sen jälkeen ärähtää niin että Ana heittää selälleen, Choco käy nuuskimassa ja se leikki loppu siihen ja sen jälkeen Chocon pitää saada mennä itsekseen haistelemaan hajuja :D Ja tätä leikkiä leikitään VAIN silloin kun CHOCO sitä haluaa!! Ja Ana ei saa tehdä mitään ylimääräisiä pomppuja eikä kiusata Chocoa juoksun aikana. Pitää juosta vain nätisti Chocon vieressä.

Sisällä taas Ana ei saa mennä Chocon lähelle ilman kauheaa murinaa. Välillä on meinannut Ana saada osumaakin kun on tullut liian lähelle. Auringonottopaikka varsinkin on sellainen mihin ei voi tulla samaan aikaan, paitsi tänään jo suht lähelle Ana pääsi.

Ja sitten ne Anan huonot tavat. Anasta alkaa tulla pikkuhiljaa melkoinen sängynvaltaaja. Anahan siis normaalisti nukkuu Pinjan huoneessa missä ei pääse sänkyyn sillä Pinjalla on parvisänky, mutta sitten kun tulee näitä poikkeusöitä välillä kun Pinja on esim. yökylässä tai sillä on joku kaveri yötä ja Ana tulee miun huoneeseen nukkumaan niin tottakai pikkusen pitää sänkyyn päästä ja siellähän se sitten koko yön yleensä nukkuukin. Viime sunnuntaina kun aamulla heräsin, mietin missä Ana oli ja tunsin jotain äärimmäisen karvaista jalkojeni alla, ja se karvakasa osoittautui Anaksi. Onneksi en ollut potkinut yöllä niin että olisi esim. kylkiluu katkennut, mutta ilmeisesti siellä jalkojen alla oli hyvä nukkua kun ihan sikeessä unessa Ana oli kun sen sieltä siirsin pois :)

Tällaista siis meillä taasen.